mervisyväranta

Suomen vesivarojen riitettävä suomalaisille jatkossakin

Suomi on arvioitu maailman rikkaimmaksi maaksi veden suhteen ns. vesiköyhyysindeksin perusteella. Indeksi ottaa huomioon paitsi vesivarojen määrän myös muita tekijöitä, kuten veden käytön teollisuudessa ja maataloudessa sekä vesihuollon kattavuuden.

Suuressa osassa maailmaa vesipula on sitä vastoin tosiasia: vettä kulutetaan enemmän kuin sitä syntyy. Tämä ongelma ei kosketa vain kehittyviä maita, vaan myös suurvaltoja, kuten Yhdysvaltoja ja Venäjää. YK:n ennusteen mukaan vuoteen 2025 mennessä jopa kaksi kolmasosaa maailman väestöstä kärsii vesipulasta.

Veden myynti onkin kasvava bisnes, ja maailman vesivaroja siirtyy yksityisomistukseen. IMF ja Maailmanpankki ovat kannattaneet myös vesihuollon yksityistämistä, vaikka se nostaa kuluttajan vedestä maksamaa hintaa. Ne näyttäisivät myöntäneen useille maille lainoja sillä ehdolla, että kyseiset maat yksityistävät vesihuoltonsa.

Jatkossa on hyvinkin mahdollista, että maamme ulkopuoliset tahot kiinnostuvat vesivaroistamme. Suomen vesivarojen pitäisi kuitenkin olla ensisijaisesti suomalaisten käytössä. Periaatteessa lainsäädäntömme pyrkiikin turvaamaan kansalaisten vedensaannin. Asiantuntijoiden mukaan esimerkiksi perustuslain pykälä 19, oikeus sosiaaliturvaan, takaa kaikkien suomalaisten vedensaannin. (Perustuslain 19 §: ”Julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä.”)

Lisäksi vesilaissa on ns. etusijajärjestys, jota noudatetaan, mikäli vettä ei riitä kaikkiin käyttötarpeisiin. Vettä käytetään seuraavassa järjestyksessä: 1) ottamispaikan lähistön kiinteistökohtainen käyttö 2) yhdyskunnan vesihuolto paikkakunnalla 3) teollisuus- tai muu käyttö paikkakunnalla, taikka yhdyskunnan vesihuolto paikkakunnan ulkopuolella 4) käyttö muualla ja muussa tarkoituksessa kuin yhdyskunnan vesihuolto.

Ja lopuksi, tärkeiden vesivarojen omistus on Suomessa jätetty – tosin rivien välistä lukien – kansallisomaisuudeksi. Pohjavettä ei nimittäin omista kukaan, sitä voi vain vallita (vesilaki 587/2011). Kaikesta edellä mainitusta lainsäädännöstä huolimatta sekä lainsäätäjän että päättäjien on pysyttävä hereillä vesiasiassa.

Mitä sitten, kun valtion ja kuntien maksukyky ei enää riitä velkojemme maksamiseen, ja vesivaroilla voisi kuitata velkojen lyhennykset? Tai jos ajaudumme velkakriisiin, ja IMF ja Maailmanpankki vaativat meitä yksityistämään vesihuollon? Valtion ja kuntien talouden tasapainottaminen on erittäin tärkeää, jotta vesivarat ja vesihuolto säilyvät pääosin suomalaisomistuksessa ja vettä riittää kaikille jatkossa – myös vähävaraisille kansalaisille.

 

Esimieheni kansanedustaja Ari Jalonen on jättänyt aiheesta kirjallisen kysymyksen ministerille.

 

Kirjoitus on julkaistu myös verkkosivuillani www.mervikukkonen.fi

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat