mervisyväranta

Koulutus ahdingossa - säästettäisiinkö muualta?

Suomalaiset ovat koulutusmyönteinen kansakunta, ja maassamme on panostettu koulutukseen vuosikymmenten ajan. Peruskoulumme oppilaat ovat Pisa-tutkimusten menestyjiä, ja ulkomaat ottavat kouluistamme oppia. Peruskoulun kantavana ajatuksena on ollut tasa-arvo: olemme halunneet taata sen, että jokainen oppilas saavuttaa mahdollisimman hyvät oppimistulokset.

Nyt kuitenkin Pisa-tuloksemme ovat notkahtaneet, ja koulutuksellinen tasa-arvo on karkaamassa käsistämme. Erot osaamisessa alkavat olla melkoisen suuria, esimerkiksi lukutaidossa on useamman vuosiluokan osaamiseroja (Pisa-tuloksissa 116 pisteen ero oppilaiden välillä, jotka kuuluvat hyvin osaavaan 50 %:iin). Eroja on myös koulujen (haastava alue) ja kuntien välillä, sekä tyttöjen ja poikien välillä.

Meidän pitäisi pysäyttää tämä eriytymiskehitys, mutta mitä voimme tehdä? Lisää resursseja ei ole luvassa, päinvastoin. Maaliskuun kehysriihessä hallitus kohdisti opetuksen ja koulutuksen budjettiin 100 miljoonan euron leikkaukset. Esimerkiksi erityisopettajista säästetään: jatkossa koulunkäyntiavustajat lasketaan osittain mukaan suhdelukuun, joka määrittelee, montako oppilasta on opettajaa kohti.

Tilanteessa on ollut toivomisen varaa jo ennen viimeisimpiä leikkauksia. Talouskurimuksessa elävät kunnat ovat tehneet säästöjä koulutuksesta muun muassa lakkauttamalla kouluja ja lomauttamalla opettajia. Erityistä tukea tarvitsevat oppilaat on usein integroitu yleisopetukseen ilman lisäresursseja. Nyt on alettu säästää jopa koulukirjoista, esimerkiksi Vantaalla.

Koulutuksesta ei voi jatkuvasti leikata, tai muuten eriarvoistuminen kasvaa edelleen. Laadukas, hyvän oppimisen takaava opetus ei ole mahdollista ilman riittäviä resursseja: opetuksen resursseja sekä resursseja opettajien ammattitaidon kehittämiseen. Nyt olisi kiinnitettävä erityistä huomiota muun muassa erilaisten oppijoiden opetukseen sekä tietoyhteiskuntakehityksen seurauksiin koulussa - kun tieto on "parin klikkauksen" päässä, korostuu kyky analysoida sitä ja ratkoa ongelmia, ei pelkkä ulkoa oppiminen.

Mutta mistä riittävät resurssit koulutukseen? Ensinnäkin sosiaali- ja terveyssektorin paisuneita menoja on tarkasteltava kriittisesti, koska sieltä on mahdollista saada säästöjä järkevillä toimilla (esimerkiksi voimme välttää satoja selkä- ja polvileikkauksia ns. manipulaatiohoitojen avulla, voimme saada satoja ihmisiä työkykyisiksi hoitamalla oikein kilpirauhasen epätyypillistä vajaatoimintaa ym.) Toiseksi tavoitteena tulisi olla pienentää Suomen nettomaksuosuutta EU:ssa, sillä tällä hetkellä häviämme EU:lle 600 miljoonaa euroa vuositasolla.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat